Varautuminen on yhdellä sanalla ilmaistuna riskienhallintaa, jota yhteiskunnassa tehdään monella tasolla sekä vapaaehtoisesti että lakisääteisesti. Varautuminen alkaa normaalista jokapäiväiseen elämään liittyvien riskien ehkäisystä ja hallinnasta, mutta sen ei pitäisi päättyä siihen. Arkisessa aherruksessa ei ehkä tule mietittyä omaa, perheensä, yhteisönsä ja koko yhteiskunnan turvallisuutta ja toimintavalmiutta erilaisissa häiriötilanteissa tai jopa poikkeusoloissa, johon varautumisen keinoin viimekädessä pyritään valmistautumaan.

Esimerkkeinä uhkista voidaan ottaa eripuolilla Suomea lähivuosinakin koettujen voimakkaiden sääilmiöiden (sähkökatkot ja tulvat), suurten joukkoirtisanomisten ja Nokian vesijohtoveden saastumisen vaikutukset yksittäiille asukkaille ja heidän yhteisöilleen.

Varautuminen on koko yhteiskunnan asia. Yksikään hallinnon taso, viranomainen, yhteisö tai kansalainen ei voi yksinään kantaa vastuuta turvallisuudesta ja yhteiskunnan toimintavalmiudesta, mutta vastuualueellaan jokainen voi ja on velvollinen kantamaan kortensa kekoon. Tässäkin asiassa pienistä puroista syntyy lopulta suuri joki, hyvässä tai pahassa.

Yleinen varautuminen on valtion ja kuntien viranomaisten kaikilla hallinnon tasoilla tehtävää toimintaa, jolla pyritään tunnistamaan normaaliolojen häiriötilanteiden ja poikkeusolojen uhat, sekä toimenpiteet niiden välttämiseksi tai niiden vaikutusten minimoimiseksi.

Omatoiminen varautuminen on rakennuksen omistajan ja haltijan, teollisuus- ja liiketoiminnan harjoittajan, viraston, laitoksen ja muun yhteisön ja yksittäisen kansalaisen toimenpiteitä, joilla ehkäistään vaaratilanteiden syntymistä, varaudutaan henkilöiden, omaisuuden ja ympäristön suojaamiseen vaaratilanteissa ja varautumista sellaisiin pelastustoimenpiteisiin, joihin ne omatoimisesti kykenevät.